Barkov johti esimerkillään Floridan kolmanteen peräkkäiseen finaaliin

Aleksander Barkov ei oikein tiedä mitä sanoa, kun kysyy kuka on eniten auttanut häntä kehittymään johtajaksi ja kapteeniksi. Hänelle on yhtä vaikeaa kertoa, kuinka hän luo joukkueeseen hyvän tunnelman ja yhtenäisyyden tunteen.

Hän voisi toki nimetä kaikki Leijona-joukkueet, joissa hän on pelannut ennen saapumistaan Florida Panthersiin, ja niiden kapteenit sekä johtavat pelaajat. Mutta hän ei ole kopio kenestäkään muusta.

–Olen vain oma itseni. En yritä olla mitään muuta, hän sanoi vaatimattomaan tapaansa ja naurahtaa:

–Antaa ”Chuckyn” (Matthew Tkachuk) hoitaa kopin.

Noista sanoista löytyy Barkovin luoman energian ja ajatusmaailman syvin olemus. Hän haluaa olla oma itsensä, hiljainen ja aliarvostettu, ja antaa pelaamisensa, kovan työntekonsa, kuntosalilla viettämänsä ajan sekä kaikkien kaukalossa pelattujen minuuttien puhua puolestaan. Hän haluaa, että hänen sanoillaan on sitten tavallista enemmän painoarvoa silloin harvoin, kun hän kun hän päättää sanoa jotain joukkueelleen.

Sellainen hän on ollut koko uransa ajan ja varsinkin sen jälkeen, kun hänet nimettiin Panthersin kapteeniksi 17. syyskuuta 2018, juuri ennen hänen kuudennen NHL-kautensa alkua. Hän oli täyttänyt 23 vuotta pari viikkoa aikaisemmin.

Hän nakutti ensimmäisen kauden kapteenina toistaiseksi parhaat yhden kauden tehopisteensä 35+61=96, mutta Panthers jäi Stanley Cupin pudotuspelien ulkopuolelle. Mutta se olikin sitten viimeinen kerta, kun Panthers katseli muiden pelaavan kauden ratkaisupelejä.

Sen jälkeen Barkov on luotsannut joukkueensa pudotuspeleihin kuusi kertaa, mukaan lukien Stanley Cup -finaaleihin kolmena viime vuonna peräkkäin. Nyt Barkovilla joukkoineen on mahdollisuus uusia vuosi sitten saavuttamansa mestaruus, kun finaalisarja Edmonton Oilersia vastaan käynnistyy keskiviikkona Oilersin kotihallissa Rogers Placessa.

Barkov on tämän pudotuspelikauden Panthersin sisäisen pistepörssin kärjessä tehoillaan 6+11=17. Joukkue on omaksunut hänen tyylinsä, tavallaan. Päävalmentaja Paul Maurice kertoo siitä esimerkiksi tarinan, kuinka hän keskusteli erään pelaajan kanssa kauden päätyttyä.

– Hänellä ei ollut alla erityisen hyvää kautta, mutta sitä seurasi todella hyvä vuosi. En pitänyt mitään palopuhetta, niin vain tapahtui. Hän totesi ajatelleensa, että hän voi olla vain oma itsensä. Hänen ei tarvitsisi olla hauskempi kuin onkaan eikä tehdä mitään, mikä ei ole hänelle luontaista. Hänen ei tarvitsisi olla kova kaveri, vain oma itsensä.

Aivan kuten Barkov tekee: on oma itsensä ja antaa muille tilaa olla juuri samalla tavalla oma itsensä.

–Meillä on paljon erilaisia persoonia ja paljon erityylisiä pelaajia, eivätkä he yritä muuttaa itseään. Heidän ei tarvitse esittää mitään, vaan he tulevat hallille omana itsenään. Barkovin aitoudella on vaikutus koko joukkueeseen, Maurice tuumi.

–Kapteenin vuorovaikutus muiden pelaajien kanssa määrittelee sen, miten muut käyttäytyvät. Hänellä (Barkov) on sairaan älykkäitä heittoja, mutta hän ei muuten puhu paljon. Hän on hiljainen mutta hiton hauska kaveri. Ja hän on ystävällinen kaikille, Maurice luonnehti kapteeniaan.

Barkovia on helppo verrata ainakin jäällä Patrice Bergeroniin. Kumpikin on ollut ehdolla ja voittanut parhaan puolustavan hyökkääjän Selke Trophyn ja johtanut joukkueensa useita kertoja Stanley Cupin finaaleihin.

Mutta kun Mauricelta kysyy millä tavoin Barkov suoraan vaikuttaa joukkueen koppielämään, hän ottaa vertailuun toisen Boston Bruinsin kapteenin. Maurice tapasi Zdeno Charan ollessaan Euroopan joukkueen apuvalmentaja vuoden 2016 World Cupissa, ja puolustaja teki välittömästi häneen suuren vaikutuksen.

–Kun menimme jäälle, hän pyysi minua laukomaan hänelle kiekkoja. Sitähän minä en koskaan tee, siis en koskaan. Syötin hänelle muutaman kiekon, ja hän kiitti varmaan toistakymmentä kertaa. Se oli todella epätavallista. Ja juuri sitä tarkoitan. Erittäin nöyrä ja aito.

Chara oli Brad Marchandin kapteeni yhdentoista kauden ajan ennen kuin Bostonissa alkoi Bergeronin aikakausi. Marchand on täsmälleen samaa mieltä Mauricen kanssa.

–”Zeen” (Chara) sanoilla oli mielettömästi painoarvoa, sillä hän ei ollut kaiken aikaa äänessä. Kaverit todella kuuntelivat häntä. Juuri niin myös ”Barky” (Barkov) tekee. Hän nousee pelin ratkaisijaksi ja esiin, kun häntä tarvitaan, tekee kaikki oikeat asiat ja pelaa oikealla tavalla, Marchand kehui.

Marchand selitti, että Charan tavoin Barkovin sanoilla todella on merkitystä, kun hän sanoo jotain joukkueelleen kopissa tai penkillä.

–Kaverit kuuntelevat tarkasti jokaisen sanan. ”Zee” toimi juuri samalla tavalla.

Vaikka Barkov on kiistämättä oma itsensä, hänessä on myös hieman jotain tuttua, jota on nähty aikaisemminkin. Jaromir Jagr liittyi Panthersin kokoonpanoon Barkovin toisella NHL-kaudella 2014-15 ja näytti, mitä työmoraali tarkoittaa. Barkov otti sen heti omakseen.

–Opin häneltä (Jagr) paljon. Mutta en nyt sentään alkanut herätä kolmelta aamulla mennäkseni treenaamaan. Tuskin pystyisin siihen. Mutta opin paljon siitä, kuinka hän sitoutuu asioihin, rakastaa jääkiekkoa ja kuinka palavasti hän halusi tulla paremmaksi pelaajaksi 42- tai 43-vuotiaana. En tiedä onko se mahdollista, mutta hän halusi kehittyä pelaajana.

Barkovin isä pelasi jääkiekkoa vuosia Venäjällä ja Italiassa ennen kuin liittyi Tapparan riveihin. Kymmenen pelivuoden jälkeen hän siirtyi nuorisojoukkueiden valmentajaksi.

–Hän oli aina tukenani, harjoituksissa, ulkojäillä, missä ikinä olinkaan. Hänellä oli paljon tekemistä sen kanssa, että olen nyt tässä, Panthers-kapteeni kiitti isäänsä.

Barkov selittää, että nuorena hän rakastui jääkiekkoon aina vain enemmän ja enemmän. Ja mitä enemmän tietää jääkiekosta, sitä enemmän sitä rakastaa.

Nyt Barkov toivoo, että hän pystyy johtamaan joukkonsa uudestaan mestaruuteen – ilman mitään sen suurempaa draamaa ja aikaisia herätyksiä. Häneltä nimittäin kysyttiin, mihin aikaan hän sitten herää aamuisin, jos ei Jagrin tapaan kolmelta.

–Seitsemältä? Kahdeksalta? Olen ihan normaali ihminen, hän murjaisi.